Meri peilin lailla taas säihkyy heijastustaan, luodoltani katselen mä kirkkautta sen. Piiri hiljaisuuden vaik kohta silloin särkyy, ylitseni tiirat kun lentää kirkuen.
Laiva rikkoo tyynen pinnan.
Tälläinen rauhoittaa mieltä ja kohta on taas aamu. Murheen laakso avautuu edessäni uusine murheineen, mutta sen jälkeen tulee ilta ja vapaa alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti