Talvikalastusta.

Munakarin hylkijäillä epätoivoiset miehet kalastavat henkensä uhalla, joskus olen pudonnut kaksi kertaa jäihin samana päivänä ja riisunut itseni jäällä alasti. Siinä vaiheessa voi vähän kipristellä, mutta kun on vääntänyt koko vaatekerran kuivaksi niin jo alkaa hikikarpalot vieriä otsalla. Kuivat villasukat ja villahousut lämmittää taas.

Normaalia saalista.

Karhuluodon rannassa kevättalven viimeiset lohkareet.
Tosta pääsee jollal ylös ku vetäsee keula ylös ni aalto heittää perä.

Saarisen Lasse siellä soutaa, en ole ainoa täällä.
Ruotsii o 300 sataa kilomeetrii.

Lasse itse naputtamallaan "Sianleualla" kuten näillä vesillä pruukataa sannoo.

Munakarin jäillä josku 2005 kun mulla oli verkot sillä suunnalla. Land-Cruiserilla pääsi tähän asti. Tästä eteenpäin jää n. 10 cm paksuu.

Pientä taimenta, siikaa ja joku made sattui aina pyydykseen.

Pohjanlahtea pitkälti nään. Nyt ei onnistu verkonlasku ku sohjot liikkuu.

Parit taimenet, isompi n.6 kg.
Komjaa kraavivärkkii.

Uniluodosta talvi-ilta. Talvisinkin näkee hienoja värei.

Aalmanin möljältä Maaliskuussa. Kaikki mitä näkee ei ol torellist sano porilaine, selvinpäin.

Talvikalastus avomeren äärellä oli sellaista että aamulla ei tiennyt mennäänkö potkukelkalla vai veneellä.Ennen merelle lähtöä piti kaivaa vene kinoksista jotta pääsi soutamaan.
Setämies Ekri paatissa.

Joskus ehdittiin paikalle kun maatuuli lähti viemään jäitä ulos.Nopesti kipitimme jäälle railojen yli ja nostimme verkot ylös.Sitten piti etsiä reitti maihin lautalta lautalle pomppien.Verkoissa oli ohuet langat jos jäät lähtee ja pienet painot jotta veneellä voimme harata verkot pohjasta.
Ekri loikkii ketterästi lautalta toiselle.

Setäni Erkki Sjöholm nostaa verkkoja takana viisimetrinen railo,saaliksi saimme paistikalat,pikkusiikaa.
Ekrillä o ain sätkä huules ja käärii uude verkkoi kokies seittämäl sormel vaikka mä soudan kovas tuules.